Hei, nimeni on Supavit.
Minut on adoptoitu suomeen yksivuotiaana Thaimaasta. Lapsena matkustin paljon vanhempieni kanssa. Matkoilla kiertelimme usein kirkoissa, joiden mahtipontisuus ja muotojen kauneus ovat kiehtoneet minua jo varhaislapsuudesta asti. Matkoillamme kirkot löytyivät paitsi karttaa, myös kellojen kaukaista sointia seuraamalla.
Myöhemmin maalta tarttui matkaan vanha vellikello – kaunis ja kiintoisa esine. Sen historia ja toimintaperiaate kiehtoivat minua suuresti. Pian sain idean keräillä vanhoja soittokelloja, joita alkoikin siunaantua niin eri puolilta Suomea kuin ulkomailtakin.
Nuoruudessa rakentelin paljon Legoilla – aiheena tietysti kirkot. Rakennelmissa oli komeita kirkontorneja, joiden kellot olin automatisoinut. Illat kuluivat paitsi Legojen, myös urkujen soittamisen parissa.
Kellojen ääni kiehtoi niin, ettei kuuleminen kirkon tornin juuresta enää riittänyt. Aluksi kiertelin kirkoissa ja pyysin lupaa päästä torneihin katsomaan kelloja. Myöhemmin olin jo niin perehtynyt aiheeseen, että autoin seurakuntia korjaamaan kelloja ja niihin liittyvää tekniikkaa. Palkaksi sain välillä ruokaa ja joskus todella kovaa pullaa – niin kovaa, että sillä olisi lyönyt naulankin seinään.
Innostukseni vei minut Saksaan, alan vanhojen mestareiden oppiin. Matkoillani sain syventyä kellojen maailmaan, aina valukuopasta kirkontorniin asti. Suomessa ala on valitettavan pieni, joten oppia oli vaikea löytää.
Yksi suosikkipaikoistani on Heinäveden Valamon luostari, joka oli myös ensimmäisiä kohteita joissa pääsin tutustumaan lähemmin kelloihin sekä niiden tekniikkaan, huoltoon ja korjaukseen. Peruskoulun jälkeen tieni kulki ammattikoulun puolelle, jossa suoritin neljän vuoden aikana laajat metallialan opinnot sekä taidepuolelta puuartesaanin tutkinnon.
Samoihin aikoihin perustin myös oman toiminimen, RekolaBells, joka mahdollisti korjaustöiden tekemisen virallisesti. RekolaBells yrityksen nimenä tulee kotikaupunginosani Rekolan nimestä.
Nykyään työhöni kuuluvat kirkontornien kunnostustyöt sekä useat erilaiset tehtävät soivien kellojen parissa. Töideni ohella syvennän tietämystäni kirkonkelloista opiskelemalla lisää niiden kiehtovasta maailmasta. Laadukasta oppia alalle on löytynyt useista ulkomaisista kirkonkellovalimoista.
Olen nyt opiskellut alaa useita vuosia ammattikoulun jälkeen, mutta opittavaa riittää silti vielä pitkäksi aikaa. Tärkeintä työssä ja toiminnassa on tietenkin laatu. Tämä näkyy jo töiden suunnittelussa, sillä jokaiseen kohteeseen suunnitellaan huolella yksilöity kokoonpano.